Vuoden ylioppilas: Aino-Emilia Kosonen

Published on 04 kesäkuu 2016 by heidi in Aiheeton

0
Olen 33-vuotias pienen pojan äiti. Valmistuin aikoinani merkonomiksi, mutta minua jäi vaivaamaan, etten lukenut samalla kaksoistutkintoa. Lähes kolme vuotta sitten luin mahdollisuudesta täydentää opiskelujani aikuislukiossa, joten ilmoittauduin opiskelijaksi. Ajankäytöllisistä syistä päätin käydä vain ne kurssit, joiden avulla voisin kirjoittaa ylioppilaaksi.
Pian opiskelujen alettua palasin työelämään. Onneksi minulla oli aluksi mahdollisuus olla osittaisella hoitovapaalla, jolloin tein töissä lyhennettyä työpäivää. Se mahdollisti lyhyemmät hoitopäivät lapselleni ja meille aikaa olla yhdessä, vaikka iltaisin opiskelinkin. Mieheni kannusti ja tuki minua kaikin tavoin mahdollistaen itseni kehittämisen. Ajoittain perhe-elämän, työn ja opiskelun yhdistäminen on ollut rankkaa, mutta silti haave valkolakista kantoi niiden hetkien yli. Nyt, kun olen saavuttanut tavoitteeni, en kadu päivääkään. Haikeus ja riemu vuorottelevat mielessäni, ja tiedän että valkolakki oli todella kaiken tekemäni työn arvoinen.
Savonlinnan aikuislukio on ollut täydellinen paikka opiskella: opettajat ovat kannustavia, opiskelu on joustavaa, ja sekä lähiopetuskurssit että verkkokurssit laadukkaita. Luokkatoverit tosin ovat vaihtuneet matkan varrella osan keskeyttäessä ja uusien tullessa tilalle, mutta se toisaalta on korostanut sitä, että jokainen meistä opiskelee itsensä takia, vapaaehtoisesti.
Olen aina ollut hyvä koulussa ja siksi vaadin itseltäni paljon. Kun pidän nyt todistustani kädessäni, olen suunnattoman tyytyväinen kolmesta laudaturista sekä yhdestä eximiasta. Opinnoistani olen saanut jatkuvasti paljon onnistumisen tunteita, jotka ovat valaneet minuun itseluottamusta. Tästä on hyvä jatkaa itsensä kehittämistä.

Comments are closed.