Kuukauden opiskelija: Karoliina Laukkanen

Published on 30 elokuu 2017 by heidi in Aiheeton

0

Ajatus lukioon lähtemisestä sai alkunsa, kun Punkaharjun lukio oli lakkautusuhan alla. Valitettavasti Punkaharjun lukio lakkautettiin, mutta minun haave ylioppilaaksi tulosta ei lakkautunut. Aloitin ensimmäisen kerran lukio-opinnot jo vuonna 2000, kun opiskelin kaksoistutkintoa Mikkelin ammattikoulussa. Opiskeluni keskeytyi saatuani ensimmäisen tyttäreni vuonna 2003 ja toinen tyttäreni syntyi vuonna 2004, joten kotona oli vilskettä ja vilinää monta vuotta. Ajatuksena kuitenkin oli jatkaa jossain vaiheessa opintoja, mutta minkäs laiska itselleen mahtaa. Opiskeluun tuli 11 vuoden tauko.

Lukio-opinnot toi minulle mukavan hengähdystauon työelämään kymmenen työvuoden jälkeen. Olen töissä Punkaharjun Metsä woodin vaneritehtaalla vuorotyössä. Työssäni olen päässyt kehittymään ja jopa opiskelemaan itselleni ammattitutkinnon, mutta jo opiskellessani ammattitutkintoa huomasin itseltäni puuttuvan kunnollisen pohjan opiskeluun. On siis monia syitä, minkä vuoksi hakeuduin opiskelemaan lukio-opintoja.

Syksyllä 2015, kun lukio-opintoni aloitin, en olisi millään arvannut, kuinka opiskelu vie minut mukanaan. Oli jännittävää huomata, kuinka aineet, joita teininä inhosin, ovatkin nykypäivänä mielenkiintoisia. Mielenkiintoista on myös, miten ajatusmaailma on muuttunut opiskelun myötä, kun historian tapahtumat on saanut kunnon taustoituksen tai joudut pohtimaan lehtien kirjoituksia uusista näkökulmista. Tämähän todistaa, että mielipiteisiin voi vaikuttaa!

Ylioppilaslakin päähän painaminen on yksi elämäni onnellisimmista hetkistä. Siinä hetkessä mietti kaikkia niitä tapahtumia, jotka toivat siihen hetkeen. Toisaalta sitä mietti, mitä kaikkea on vielä edessä ylioppilaan elämässä. Eihän tätä tähän jätetä, vaan nythän se opiskelu vasta alkaa! Voi olla, että vuosien päästä sitä ollaan maisterisnaisia.

 

 

Comments are closed.