Elokuu 2014: Aino-Emilia Kosonen

Olen 31-vuotias pienen pojan äiti. Valmistuin aikoinani merkonomiksi, mutta minua jäi vaivaamaan, etten lukenut samalla kaksoistutkintoa. Viime syksynä luin mahdollisuudesta täydentää opiskelujani aikuislukiossa, joten ilmoittauduin opiskelijaksi. Ajankäytöllisistä syistä päätin käydä vain ne kurssit, joiden avulla voisin kirjoittaa ylioppilaaksi.

Pian opiskelujen alettua palasin työelämään. Töiden, äitiyden ja iltaopiskelun yhdistäminen on ollut ajoittain rankkaa. Onneksi minulla on ollut mahdollisuus olla osittaisella hoitovapaalla, eli olen tehnyt töissä lyhennettyä työpäivää. Se on mahdollistanut lyhyemmät hoitopäivät lapselleni ja meille aikaa olla yhdessä, vaikka iltaisin olenkin käynyt opiskelemassa. Mieheni ja lapsen suhdetta opiskeluni on vahvistanut ja heidän yhdessä olonsa ilman minua on alun totuttelun jälkeen luonnistunut hyvin. Tietysti alussa piti poistua jopa kesken tunnin kotiin rauhoittelemaan hyvin kiukkuista vauvaa, mutta sekin vaihe meni nopeasti ohi.

Savonlinnan aikuislukiossa opiskelu on hyvin joustavaa. Verkkokurssit tukevat opiskelua ja ovatkin olleet hyvä apu niinä päivinä, kun mieheni on ollut matkatöissä sekä perheemme sairastaessa. Läksytkin saa pyydettyä opettajilta sähköpostitse, joten poissaolot eivät automaattisesti merkitse toisista jälkeen jäämistä.

Olen aina ollut hyvä koulussa ja siksi vaadin itseltäni paljon. Toistaiseksi olenkin saanut vain kiitettäviä arvosanoja ja paljon positiivisia onnistumisen tunteita. Silti stipendin saaminen lukuvuoden päätteeksi oli iloinen yllätys ja tuotti lisää kannustusta opintaipaleelle. Vaikka pidänkin työstäni hyvin paljon, aion tutustua jatko-opiskelumahdollisuuksiin ja miettiä tarkkaan mitä tulevaisuudelta haluan, kun sen aika tulee.