Kesäkuu 2012: Maija-Liisa Kautonen

Kevään 2012 ylioppilas Maija-Liisa Kautonen, 59,  päätti aloittaa lukio-opinnot 36 vuoden työrupeaman jälkeen työskenneltyään ensin kuntohoitajana ja sitten viimeiset 15 vuotta fysioterapeuttina.

Päätös lukio-opintojen aloittamisesta ei syntynyt Maija-Liisalle suinkaan hetkessä. – Lukion aloittaminen oli mielessäni jo lähes 20 vuotta sitten, kun esikoiseni aloitti päivälukiossa. Katsoin silloin kuitenkin tarpeellisemmaksi opiskella lisäpätevyyttä ammattiin. Opiskelu aikuisena ei siis ollut uutta ja outoa vaikka 1960-luvulla käydystä oppikoulusta oli jo aikaa! Toki jatkaminen lukiossa olisi silloinkin ollut mahdollista, mutta jostain syystä opiskelumotivaatio puuttui.

Ajatus lukio-opinnoista virisi uudestaan perheen kansainvälistyttyä ja englannin kielen taidon tultua tarpeelliseksi; englantia olin opiskellut aikaisemmin vain satunnaisesti. Aloitin aikuislukiossa syksyllä 2009 ajatuksena ”sivistää” itseäni lukion kaikkien pakollisten kurssien verran. Tavoitteenani ei kuitenkaan ole enää jatkaa mihinkään korkeakouluun, joten ensimmäisen lukuvuoden jälkeen päätin keskittyä vain neljään aineeseen, jotka tänä keväänä kirjoitin.

Aloittaessani lukion olin vielä työelämässä. Päivät olivat joskus pitkiä, kun ajoin töistä Kruunupuistosta suoraan Piispanmäelle ja kahden kaksoistunnin jälkeen kotiin Kerimäelle. Lopettaminen ei kuitenkaan käynyt koskaan mielessäni. Eläkkeelle jäätyäni oli vain hyvä, että oli jotain, mikä antoi arkeen säännöllisyyttä ja aikatauluja. Opiskelu antoi myös uuden sosiaalisen ympäristön eri-ikäisten ja erilaisten ihmisten kanssa. Kanssakäyminen opiskelutovereiden kanssa toimi myös vertaistukena. Koulun ilmapiiri on ollut kannustavaa. Se on mahdollistanut yksilölliset muutokset henkilökohtaisessa opiskelusuunnitelmassa. Verkko-opiskelun ja lähiopetuksen yhdistäminen on helpottanut pitkämatkalaisen opiskelua.

Monikaan ei tiedä, että opiskelu aikuislukiossa ei maksa mitään, ja että opiskella voi vaikka vain omaksi iloksi ja mielen virkeydeksi tai parantaakseen vaikka aikaisemmin opiskelemaansa kielitaitoa.  Oli mielenkiintoista huomata, että 40 vuotta sitten päntätty ruotsi löytyi muistin kätköistä.  Pitäisiköhän lähteä kokeilemaan, löytyisikö selkäytimestä myös ne vanhat tiedot saksan kielestä tai täydentämään ylioppilastutkintoa jollain reaaliaineella!

Maija-Liisa lakkiasjuhlissaan