Maaliskuu 2015: Leena Hara

Olen Leena Hara, (jo) aikuinen nainen: täytän tänä vuonna 55 vuotta. Elämäntyöni olen tehnyt eri puolilla Itä-Suomea metsäpuiden taimitarhoilla, viime vuodet olen ollut talvisin työttömänä. Sivutoiminen opiskelu on mahdollista myös työttömyysaikana, venäjän kielen aineopiskelu Savonlinnan aikuislukiossa on tuonut runsaasti elämään sisältöä. Opiskelu vaatii täydellistä keskittymistä, se on hyvää vastapainoa normaaliin elämänrytmiin. Opiskelu aikuislukiossa on tiivistahtista, mutta niin se pitääkin olla! Nyt huhtikuussa alkaa kuudes lukion lyhyen venäjän kursseista. Aiemmin olen suorittanut yo-tutkinnon v. 1979, jolloin kirjoitin kielistä englannin, ruotsin ja lyhyen saksan. Kielten opiskelu ei ole minulle milloinkaan ollut helppoa, ehkä siksi se on sopivan haastavaa, varsinkin nyt, jo vähän varttuneempana. Töitä opiskelun eteen saa tehdä enemmän kuin nuorena, ehkä uuras puurtaminen joskus vielä joskus palkitaan, vaikkapa niin, että ensimmäinen repliikkini ei ole: anteeksi, voisitteko puhua hitaammin…  Kielten opiskelu kannattaa aloittaa nuorena, mutta ei se myöhäistä ole vanhempanakaan, jos on riittävän hyvin motivoitunut. 1990-luvun alussa olin opintovapaalla, silloin kauppaoppilaitoksessa olisi ollut mahdollisuus venäjän opiskeluun, jostain syystä valitsin toisin, se on asia, mikä harmittaa nyt todella.

Venäjän matkailusta kiinnostuin aikoinaan siksi, koska Niiralan rajanylityspaikka on lähellä ja niin nopeasti pääsee tutustumaan kokonaan toiseen, täysin erilaiseen kulttuuriin kuin mitä Suomessa on. Venäjän matkailussa kannatta muistaa kokeneen matkanjärjestäjän viisaus: maassa ei mikään toimi, mutta kuitenkin kaikki järjestyy. Venäjän kansa, tavalliset ihmiset siellä, ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia, tämän sain kokea mm. matkalla Kontupohjaan, jolloin majoituimme kotimajoitukseen, muistan tuon Anna-mummon koko loppuikäni. Petroskoissa on todella korkeatasoinen musiikkiteatteri ja kansallisessa teatterissa on simultaanitulkkaus suomeksi moniin esityksiin. Novgorodin matkalta muistan paikallisen oppaan – jo vanhemman rouvan – joka lausui linja-autossa runoja venäjän kielellä. En ymmärtänyt silloin sanaakaan, mutta korvissani kieli kuulosti tavattoman kauniilta, siinä oli mielestäni sopusuhtainen poljento.

Ensimmäinen ahaa-elämys oli, kun opin venäjän aakkoset ja pystyin matkoilla tavaamaan katujen kylttejä ja kauppojen ilmoituksia. Toistaiseksi venäjän kielen taitoni on vielä vähäistä, mutta tästä on jo nyt hyötyä! Venäläiset ovat auttavaisia, jos heiltä kysyy vaikka kahvilaa, niin voi olla, että paikallinen henkilö lähtee kävelemään mukana paikan päälle. Siinä matkan varrella voi yrittää keksiä jutustelua vaikka säästä, se on turvallinen aihe. Kuullun ymmärtäminen tuottaa minulle opiskelussa eniten vaikeuksia, ehkä se kohentuu harjoittelemalla. XOPO^SO !