Syyskuu 2013: Seija Puputti

Olen Seija Puputti, 65-vuotias. Jäin syksyllä 2012 eläkkeellä, mutta opetan edelleen joitain kursseja Mikkelin ammattikorkeakoulussa.

Joskus kaukaisessa nuoruudessasi suoritettuani keskikoulun  lähdin maailmalle ajatellen, että sillä aikaa kun toiset pakertavat lukion ”kimpussa”, minä olen luonut ”maailman uudestaan”. Tämä oli täysin nuoruuden luomaa harhaa, sillä ilman kunnon koulutusta on vaikeaa löytää sitä paikkaa maailmasta, johon oikeasti haluaisi kuulua.

Naimisiin mentyäni totesin, ettei minulla ole ammatillista koulutusta, joten apuhoitajakoulutus (1973) toi siihen hätään nopean ratkaisun. Mutta kuinka ollakaan, apuhoitajakoulutuksen myötä löysin kiehtovan opiskelumaailman, jonka seurauksena alkoi elinikäinen opiskeluni. Opiskelin ensin sairaanhoitajaksi (v. 1980), sen jälkeen terveydenhoitajaksi (1984) ja edelleen vuonna 1989  Kuopion yliopistossa Terveydenhuollon maisteriksi  terveydenhuollon opettajakoulutusohjelmasta. Tämän jälkeen löysin uuden koulutusalan, jalkojenhoidon koulutusohjelman, josta valmistuin vuonna 1995. Tutkintoon johtavien koulutusten lisäksi olen suorittanut lukuisia omaehtoisia osaamistani lisääviä koulutuksia kuten Ammattikasvatushallinnon tutkinnon (1991),  Draamapedagogiikkaa 15 ov. (2004), tohtorin tutkinnon teoreettisia opintoja jne. Tosin tohtorin tutkinnon suorittaminen on edelleen kesken –  siinä olisi haastetta kerrakseen,  johon en ole jostain syystä syttynyt.

Koska lehtorin työni alkoi painottua kansainväliseen toimintaan koin vahvasti, että englannin kielen taitoni ei ollut riittävä – omasta mielestäni. Joten päätin aloittaa englannin kielen opiskelun aikuislukiossa. Innostava opetus ja opiskelu johtivat englannin kielen kirjoittamiseen syksyllä 2012. Tämän jälkeen, rehtorin ja opettajien innostamana, alkoi matematiikan, äidinkielen ja terveystiedon tiukka opiskelu, jonka loppupäässä näin jo ylioppilastutkinnon häämöttävän. Kirjoitin keväällä 2013 – joten nyt yksi ympyrä sulkeutui tältä osin ja yo-tutkinto tuli suoritettua.

Tähän mennessä olen oikeastaan aina opiskellut työtäni ja ammatillista osaamista varten. Tänä syksynä halusin opiskella jotain sellaista, joka ei liity ammatilliseen osaamiseen. Valitsin espanjan kielen, joka tulee antamaan minulle aivan uusia, erilaisia kokemuksia ja ajatuksia, kuin aikaisemmin olen opiskelulta odottanut.

Valitsin aikuislukion opiskelupaikakseni yksinkertaisesti sen takia, koska tosi moni aikuislukiossa opiskellut kehui aikuislukion opetusta hyväksi ja ennen kaikkea tehokkaaksi. Silloin kun opiskellaan ns. työn ohessa ja aikaa on vähän, laadukas opetus on avainjuttu sen lisäksi, että on itse opiskelijana motivoitunut. Opettajien kannustus ja tuki on ollut kullanarvoinen asia matkalla yo-tutkintoon.

Parasta opiskelussa on ollut uusien asioiden löytyminen ja sitä kautta AHAA-elämyksien syntyminen ja kokeminen. Uudet asiat voivat olla hyvinkin pieniä, mutta niillä on ollut elämääni vahvasti energisoiva vaikutus. Vaikkakin oppimistehtävät olivat haastavia, niistä aina löytyi jokin JUJU,  joka laittoi ihmettelemään tätä tietomaailman moninaisuutta ja kompensoi opiskelun ns. työteliäisyyttä. Ilman paneutumista ja tekemistä ei voi löytää uutta ja kokea onnistumisen tunnetta.

Yksi tärkeä asia on yksilöllisyys: aikuislukion opetus mahdollistaa opiskelijasta lähtevää yksilöllisyyttä ja luo siten myös tiettyä joustavuutta opiskeluun ja sen ajoittamiseen. Unohtaa ei pidä myöskään opiskelijaryhmän hyvää yhteishenkeä ja tukea.

Opiskelua harkitseville en voi sanoa muuta kuin tervetuloa joukkoon mukaan. Älä välitä iästä, olit nuori taikka vanha, tule ja valitse omien tarpeittesi mukaisesti monipuolisesta opintojen valikoimasta ja koe uusien asioiden löytymisen riemu.