Taito- ja taideaineiden oppimistulosten arviointi vuonna 2010

Oppilaiden asennoituminen musiikin, kuvataiteen ja käsityön opiskeluun on pääosin myönteistä, niiden osaaminen keskimäärin välttävää tai tyydyttävää. Oppilaat, opettajat ja rehtorit pitävät näitä oppiaineita luonteeltaan varsin toiminnallisina, oppilaslähtöisinä ja kouluyhteisöä rakentavina. Koululiikuntaan suhtaudutaan myönteisemmin kuin koulunkäyntiin yleensä: oppilaista 72 % kertoo pitävänsä liikunnasta.

Opetushallitus on arvioinut musiikin, kuvataiteen ja käsityön oppimistuloksia perusopetuksen 9. luokalla. Samanaikaisesti Jyväskylän yliopisto arvioi liikunnan oppimistuloksia.

Musiikin, kuvataiteen ja käsityön arviointi järjestettiin valtakunnallisesti 152 koulussa keväällä vuonna 2010. Mukana oli myös ruotsinkielisiä kouluja. Arviointiin osallistui 4 792 oppilasta. Oppilaat tekivät arvioinnissa sekä oppiaineisiin liittyviä kynä- ja paperitehtäviä että tuottamistehtävät, joiden avulla arvioitiin heidän osaamistaan. Arviointiin liittyivät oppilas-, opettaja- ja rehtorikyselyt.

Oppilaiden osaaminen musiikissa, kuvataiteessa ja käsityössä on kokonaisuudessaan oppiaineesta riippuen keskimäärin välttävää tai korkeintaan tyydyttävää. Kaikissa kolmessa oppiaineessa oppilaiden välillä osaamisessa oli varsin suuria eroja. Osa oppilaista ei näissä oppiaineissa hallinnut keskeisten tavoitealueiden sisältöjä. Kaikissa kolmessa oppiaineessa tulokset olivat erittäin paljon paremmat niillä oppilailla, jotka olivat opiskelleet kyseistä oppiainetta kaikilla yläkoulun luokilla kuin muilla oppilailla.

Tytöt saavuttivat huomattavasti poikia parempia tuloksia kuvataiteessa ja musiikissa. Tulokset olivat tasaisempia käsityössä; pojat kuitenkin osasivat paremmin teknisen käsityön sisältöjä kuin tytöt, ja tytöt taas poikia paremmin tekstiilityön sisältöjä.

Musiikin oppimistulokset olivat parhaita oppilaan musiikkisuhteen sisältöalueella ja heikoimpia musiikin tuntemuksen ja kulttuurisen osaamisen alueella. Tuottamistehtävissä arvioitiin vahvimmiksi oppilaiden yhteissoittotaidot ja heikoimmiksi käsitteiden ja merkintöjen ymmärtämisen ja käyttämisen kyvyt.

Kuvataiteen oppimistulokset olivat parhaita median ja kuvaviestinnän ja selvästi heikoimpia kuvallisen ilmaisun ja ajattelun alueella. Tuottamistehtävissä vahvimmaksi arvioitiin viestin välittyminen ja ideoiden omaperäisyys ja heikoimmiksi kuvallisten ilmaisukeinojen ja sarjakuvailmaisun käyttö.

Käsityön oppimistulokset olivat parhaita työvälineisiin ja materiaaleihin liittyvissä tehtävissä ja heikompia tuotteen valmistamiseen ja menetelmiin liittyvissä tehtävissä. Tuottamistehtävässä vahvimmaksi arvioitiin tuotteen valmistamisen osaamisen taso ja heikoimmaksi tuotteen suunnittelun osaamisen taso.

Musiikkiin, kuvataiteeseen ja käsityöhön käytettävissä olevan opetusajan rehtorit ja opettajat kokivat yleisesti liian vähäiseksi. Kaikille oppilaille yhteinen opetus päättyi tavallisesti musiikissa, kuvataiteessa ja käsityössä perusopetuksen 7. luokkaan. Vain osa oppilaista osallistui näissä aineissa valinnaiseen opetukseen 8. ja 9. luokilla. Valtaosa näiden oppiaineiden kaikille yhteisestä opetuksesta tapahtui perusopetuksen 1. – 6. luokkien aikana luokanopettajan opetuksessa.

Arvioinnin opettajakyselyssä perusopetuksen yläluokkien musiikin opettajista 35 %, kuvataiteen opettajista 24 % ja käsityön opettajista 15 % oli vailla muodollista kelpoisuutta tehtävään näissä aineissa. Tämä koskee pääsääntöisesti sivutoimisia tuntiopettajia.

Suuri osa oppilaista jää vaille kelpoisen aineenopettajan opetusta näissä aineissa koko perusopetuksen ajan, eikä suuri osa oppilaista ei opiskele näitä aineita perusopetuksen viimeisillä luokilla lainkaan.

Arviointiraportti

Lisätietoja

Sirkka Laitinen (kuvataide), 040 74 94 684,
Antti Hilmola (käsityö), 0400 756804,
Marja-Leena Juntunen (musiikki), 0405863353,
Ritva Jakku-Sihvonen, 040 348 7652,

Koululiikunta on mieluisa oppiaine

Liikunnan seuranta-arviointi järjestettiin 51 koulussa. Mukana oli myös ruotsinkielisiä kouluja. Arviointiin osallistui 1 619 oppilasta. Oppilaskyselyn avulla selvitettiin mm. oppilaiden tietoja liikunnasta, fyysistä aktiivisuutta ja liikuntaharrastusta sekä koululiikunta-asenteita ja käsityksiä. Oppilaat tekivät arvioinnissa myös kunto- ja liikehallintatestin. Koulujen liikunnanopettajat ja rehtorit vastasivat heille tarkoitettuun kyselyyn. Seuranta-arvioinnin tarkoituksena oli tuottaa vertailutietoa aiemmin suoritettuun liikunnan arviointiin (Huisman 2004) nähden.

Tulosten mukaan poikien ja tyttöjen kunto- ja liikehallintatestien keskiarvoissa ei ollut tapahtunut kovin suuria muutoksia sitten vuoden 2003. Vauhdittoman 5-loikan tulos oli kuitenkin heikentynyt sekä tytöillä että pojilla, samoin kuin koordinaatioradan tulokset. Pientä parannusta seitsemän vuoden takaisiin tuloksiin verrattuna havaittiin poikien istumaannousutestissä ja tyttöjen 8-kuljetuksessa. Kunto- ja liikehallintatestien huolestuttavin viesti oli se, että etenkin poikien kuntoerot olivat kasvaneet. Kestävyyssukkulajuoksussa ja vauhdittomassa 5-loikassa heikoimmat pojat jäivät entistä kauemmaksi hyväkuntoisten ikätovereidensa suorituksista.

Tytöt liikkuivat nyt sekä organisoidusti että omatoimisesti enemmän kuin vuonna 2003. Myös poikien omatoiminen liikkuminen oli lisääntynyt jonkin verran. Pojat liikkuivat edelleen tyttöjä aktiivisemmin organisoidusti, mutta kaiken kaikkiaan sukupuolten erot fyysisessä aktiivisuudessa olivat kaventuneet sitten vuoden 2003. Kuitenkin vain 10 % yhdeksäsluokkalaisista tytöistä ja pojista ylsi liikuntasuosituksen mukaiseen fyysiseen aktiivisuuteen, mikä tarkoittaa vähintään tuntia liikuntaa päivittäin.

Oppilaat suhtautuivat koululiikuntaan myönteisemmin kuin koulunkäyntiin yleensä. Oppilaista 72 % kertoi pitävänsä koululiikunnasta. Tunnin lajisisällön lisäksi liikunnan teki mieluisaksi oppilaille myönteiset liikuntakokemukset, sosiaalinen yhteenkuuluvuus, opetuksen monipuolisuus ja mahdollisuus omiin valintoihin.

Pojista 70 % ja tytöistä noin puolet toivoi lisää kaikille yhteisiä liikuntatunteja kouluun. Suurin osa myös koulujen rehtoreista (66 %) kannatti liikuntatuntien määrän lisäystä. Liikunnan lisätunteja toivovien oppilaiden ja rehtorien osuudet olivat nyt suuremmat kuin vuonna 2003. Liikunnanopettajien mukaan lisätunteja tarvittaisiin erityisesti oppilaiden fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen ja kunnon kehittämiseen, mutta myös oppilaiden yksilölliseen ohjaamiseen ja heidän toiveidensa mukaiseen liikuntaan.

Arviointiraportti

Lisätietoja

Pilvikki Heikinaro-Johansson, 014-2602112,
Sanna Palomäki, 014-2602117, 
Ritva Jakku-Sihvonen, 040 348 7652,