Historiaa

Koulunjohtaja Pasi Holin katsaus Kulennoisten koulun syntyaikoihin koulun 100-vuotisjuhlissa 10.10.2004

Kerimäen kunta teki vuonna 1899 laajan suunnitelman kansakoulurakennusten rakentamiseksi eri kyliin ja tällöin oli myös ensi kerran esillä Kulennoisten koulun rakentamisasia. Suunnitelman mukaan aiottiin Pitkälässä toimiva Simpalan koulu siirtää Kulennoisten Lahdenkylään. Loppujen lopuksi suunnitelma raukesi ja koulu perustettiin Kerimäen kylään Tynkkylänmäelle Pettersonin taloon. Tässä koulussa Kulennoisten lapset kävivät koulua usean vuoden ajan.

Pitkien koulumatkojen vuoksi pidettiin kokous ja valittiin henkilöt kouluasiaa ajamaan. Koulun paikaksi hyväksyttiin Hartikaisen pelto aseman luota, mutta ajatuksesta kuitenkin luovuttiin ja koulun paikaksi valittiin sen nykyinen paikka.
Kauppakirjassa, joka tehtiin 2. kesäkuuta vuonna 1899, vahvistettin, että Niilo, Matti ja Paavo Makkonen myyvät 300:n markan kauppasummalla kahden hehtaarin maa-alueen Kerimäen kunnalle Kulennoisten Kansakoulupiirin Kansakoulutalon paikaksi. (Maa-alueeen seikkaperäisen määrittelyn jälkeen kauppakirjassa todetaan vielä, että ”Tätä paitsi sitoudumme ainaiseksi antamaan yhden lehmän kesälaitumen talon karjassa.”)

Tammikuussa vuonna 1901 kuntakokous päätti hakea valtiolta avustusta 100 000 markkaa kymmenen koulutalon rakentamista varten. Anottua summaa ei kuitenkaan kokonaan saatu, mutta jo seuraavan vuoden marraskuussa kuntakokous päätti Kulennoisten koulun rakentamisesta. Saman vuoden joulukuussa kuntakokouksessa valittiin Kulennoisten kansakoulun rakentajaksi Rantasalmen pitäjän Rantasalon kylässä asuva rakentelija Albin Kärkkäinen. Koulu oli tehtävä rakentajan omista tarvikkeista.

Tehdyssä urakkasopimuksessa mainittiin, että rakennuksen tulee olla valmiina viimeistään elokuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1904. 11 990:n markan urakkasopimussumma maksettiin osissa, esimerkiksi hirsien hakkuun aikana maksettiin 3 000 markkaa.

Jo sata vuotta sitten rakentajan vastuu oli suuri, sillä urakkasopimuksessa mainittiin, että jos rakennusta työn alla ollessa kohtaa jokin vahinko, vastaa siitä urakoitsija yksin. Roskat oli urakoitsijan raivattava rakennustoimikunnan osoittamaan paikkaan.

Kaikki rakentamiseen liittyvä oli määrätty hyvin tarkkaan. ”Seinät, joiden suurus on määrätty pohjapiirroksessa, rakennetaan 0,7 metriä korkealle, louhitusta kivestä tehdylle, kahdenpuolen kalkilla rapatulle, puoli metriä maan sisään kaivetulle kivijalalle.”

Tuota kivijalkaa voitte vielä tänäänkin ihastella käydessänne tutustumassa vanhan koulun näyttelyyn.
Rakennukseen käytettiin ainoastaan joulu-, tammi- ja helmikuulla kaadettuja petäjän hirsiä, joita ei saanut vedessä käyttää ja joiden tuli olla vähäoksaisia, seitsemän metrin kohdalta 18 senttimetrin paksuisia. Puut oli viimeistään seuraavan huhtikuun ajalla kaatamisen jälkeen veistettävä ja katon kanssa taaplattava.

Hirsien välissä oli käytettävä hyvää, kuivattua, suosammalta.

Kun Kulennoisten uuden koulun rakennustoimikunta ensimmäisiä kertoja kokoontui, ei heidän tarvinnut määritellä halkovajan, rehuladon, tarvehuoneen, saunan tai navetan materiaaleja ja mittoja, kuten edeltäjiensä lähes sata vuotta aiemmin. —Joulukuun 27. päivä vuonna 1903 pidettiin ensimmäinen Kulennoisten kansakoulupiirin kokous, jonka päällimmäisenä aiheena oli keskustella siitä, haluttiinko koululle nais- vai miesopettaja. Vilkkaan keskustelun jälkeen päätettiin yksimielisesti valita naisopettaja. Samaisessa kokouksessa valittiin uudelle koululle johtokunta ja taloudenhoitaja, jonka tehtäväksi määrättiin kolmen kansitetun kirjan hankinta piirikokouksen, johtokunnan ja taloudenhoitajan käyttöön.

Ennen kuin koulutyö tällä luonnonihanalla, valtamaantien varressa ja Elisenvaaraan ja Savonlinnaan tulevan rautatien läheisyydessä pääsi käyntiin, oli vielä ratkaistava monta asiaa. Opettajattaren palkaksi vahvistettiin mm. 200 markkaa rahassa, öljyvalo ja polttopuut, yhden hehtaarin ala peltoa, 2 000 kilogrammaa peltoheiniä sekä suvilaidun yhdelle lehmälle. Taloudenhoitajan Abram Muhosen oli järjestettävä huutokauppa talven halkojen hankkimiseksi edullisimman tarjouksen tehneeltä. Pojille oli palkattava käsityönopettaja. Tulojen saamiseksi koulun toimintaan oli koulupiiriläisiltä kannettava kymmenen pennin vero äyriltä.

Vastavalmistuneen navetan vuokraaminenkin oli ratkaistava, sillä seitsemän hakijan joukosta yksimielisesti tehtävään valittu Nastolan seurakuntaan kuuluva kansakoulun opettajatar neiti Aino Salmi ei sitä ensimmäisenä vuonna tarvinnut.

25 pulpettia ja 50 lasten tuolia, käsityökalusto ja mallisarja kuudelle oppilaalle päätettiin hankkia T. Järveläisen tehtaasta Helsingistä.

Kulennoisten kansakoulun vuosikertomuksesta lukuvuodelta 1904 – 1905 selviää monia mielenkiintoisia asioita. Pienten lasten koulussa koulutyö käynnistyi 29. päivä elokuuta ja kansakoulun kaikilla osastoilla tasan kuukautta myöhemmin. Pienten lasten koulua pidettiin vain 24 päivää, mutta kansakoulu, jossa oppilaat olivat iältään kahdeksasta viitentoistavuotiaita, lukuvuosi kesti 176 päivää. Opetusta annettiin kolmellekymmennelleseitsemälle (37) entiselle kiertokoulun oppilaalle kello yhdeksän ja kello viidentoista välillä kuutena päivänä viikossa, lauantaisin koulu kesti kuitenkin vain kello neljääntoista.

Koulussa opiskeltiin raamatun historiaa, laskentoa, sisälukua, kaunokirjoitusta, käsitöitä, kielioppia, piirustusta, katekismusta, maantietoa, laulua ja woimistelua. Oppikirjoina käytettiin mm. Setälän Äidinkielen oppikirjaa, Ojalan Laskuoppia ja Johnssonin Kansakoulun lukukirjaa. Piirustusta harjoiteltiin ruutuviivaiseen vihkoon vapaiden mallien mukaan. Käytössä oli myös Maammekirja.

Koulusta erosi ensimmäisen lukuvuoden aikana yhteensä kahdeksan oppilasta, seitsemän vanhempiensa tai holhoojiensa tahdosta ja yksi oppilas erosi vuotta 2004 elävän näkökulmasta vieläkin harvinaisemmalla tavalla: jäämällä kokonaan pois koulusta mitään ilmoittamatta.

On huomionarvoista, kuinka pitkällä opetuksellisesti oltiin jo sata vuotta sitten. Opettajatar Aino Salmen laatimasta opetussuunnitelmassa lukuvuodelle 1905 – 1906, joka on huomattavasti edellisen vuoden vastaavaa laajempi, selviää mm. että Wanhan Testamentin kukin jakso kerrattiin lyhyesti heti luettua. Wapahtajan elämän tapahtumia luettaessa otettiin esille Wanhassa Testamentissa olevia ennustuksia Hänestä. Havainnollistamisvälineenä käytettiin Palestiinan karttaa.

Kirjallisina harjoituksina käytettiin osaksi oppikirjassa olevia, osaksi valittiin aiheita muulta lapsien oman elämän ja tietopiirin alalta. Tyttöjen käsitöissä ommeltiin esiliinoja, koriliinoja ja neulottiin lapsen töppösiä. Ensiosastolle vastaanotetut oppilaat ompelivat itselleen ensimmäisenä työnään käsityöpussin.

Tuohon aikaan kansakouluntarkastajilla oli merkittävä rooli koulutyön seuraamisessa ja ohjaamisessa. Mikkelin piirin kansakouluntarkastaja Kaarlo K. Mäkinen evästi myös Kulennoisten koulun opettajatarta alkutaipaleellaan seuraavilla sanoilla. ”Noudatettavaksi ja koulun arkistossa säilytettäväksi lähetän Teille Koululaitoksen Ylihallituksen opetussuunnitelman kaavan, jonka mukaisena koulunne opetussuunnitelma on kunakin lukuvuonna ennen viidettätoista päivää elokuuta toimitettava tarkastajalle. Wast’edes on koulun itse hankittava kaavat, mutta kaksi tässä mukana.”

Vuonna 1916 tarkastaja Frans Nurmi lähestyi Kulennoisten kansakoulun johtokuntaa, sillä kouluun pyrkineet 53 oppilasta mahdollistivat asetusten mukaan lisäopettajan ottamisen. Yhdellä opettajalla kun sai tuolloin olla korkeintaan 50 oppilasta.

Ennen maamme itsenäistymistä Venäjän autonomisen suuriruhtinaskunnan aikaan elettäessä oli tarkkaan huomioitava myös Keisarillisen Suomen Senaatin päätökset, joista erääseen lopetan katsaukseni koulumme ensiaskeliin.
6. huhtikuuta 1914 Keisarillisen Suomen Senaatti antoi päätöksen liputtamisesta ja ilotulituksen järjestämisestä Keisarillisina juhlapäivinä. Kaikki valtionlaitosten huoneistot sekä rakennukset määrättiin koristettaviksi kadun puolelta valkean-sinisen-punaisilla Venäjän kansallislipuilla Keisarillisina juhlapäivinä, joita olivat mm. Hänen Majesteettinsa Keisarin ja Keisarinnan nimi- ja syntymäpäivät, kruunauspäivä sekä valtaistuimelle nousemisen päivä.