Puolitoista vuotta Mun Juttua

Puolentoista vuoden rupeama Mun juttu – hankkeen seutukoordinaattorina alkaa olla takana. On aika katsahtaa vielä taaksepäin ja muistella, mitä kaikkea parin viikon kuluttua päättyvään pestiin on sisältynyt. Samalla voi yrittää kurkistaa jo vähän tulevaisuuteen.

Kun Mikkelin seuturyhmä aloitti työskentelynsä syksyllä 2008, otimme toimintamme perusperiaatteiksi seuraavat:

• puhumme suoraan, avoimesti ja rehellisesti asioista
• perustamme yhteistyömme keskustelulle ja yhdessä sopimiselle
• teemme mieluummin vähän mutta pysyvää kuin paljon ”tuuleen rakennettua”

Mielestäni Mikkelin seuturyhmä on näiden periaatteiden mukaan toiminutkin. Seuturyhmä kokoontui lukuvuonna 2008 – 2009 yhteensä 10 kertaa. Sähköpostin välitykselläkin käytiin runsaasti keskustelua. Keskustelu oli välillä särmikästäkin, mutta sen lopputuloksena syntyi sellainen opintotarjonta lukuvuodelle 2009 – 2010, jonka kaikki suunnittelussa mukana olleet yhdessä hyväksyivät.

Vuoden mittaisen suunnittelun tuloksena saimme koottua Mikkelin seudun opiskelijoille koottua opintotarjonnan, jossa oli mahdollisuus valita kolmentyyppisiä opintoja toisessa oppilaitosmuodossa:

1. yksittäisiä kursseja (mm. Hygieniaosaaminen, venäjän kielen kurssit)
2. vaihtojaksolla toteutettavia opintokokonaisuuksia (Käytännön elektroniikkaa ja jokamiehen sähkötyöt)
3. yhteistoiminta-ajalla toteutettavia opintokokonaisuuksia (mm. Mediaopinnot)

Seuturyhmä kokosi opintotarjonnasta perusteellisemman kurssioppaan ja A4-kokoisen yleisesitteen sekä A4-kokoisen ilmoittautumislomakkeen, jolla opiskelija voi ilmoittautua tarjottuihin opintoihin. Mikkelin Yhteiskoulun lukion osalta tiedän, että sekä yleisesite että ilmoittautumislomake jaettiin keväällä 2009 kaikille ensimmäisen vuoden opiskelijoillemme. Lisäksi se oli ainoa yksittäisiä kursseja tai opintokokonaisuuksia käsittelevä esite, joka opiskelijoille jaettiin.

Mikkelin päivälukioiden opiskelijat valitsivatkin innokkaasti hygieniapassin saamiseen johtavia opintoja sekä anniskelupassin saamiseen johtavia opintoja. Teatteriopintojen kokonaisuus sai myös muutamat kiinnostumaan. (Teatteriopintojen kokonaisuutta ei kuitenkaan valitettavasti saatu tarjontaan vielä kuluvalle lukuvuodelle. Se on kyllä tulossa seuraavalle.) Sen sijaan muut laajemmat opintokokonaisuudet eivät herättäneet kiinnostusta.

Nyt lukuvuoden puolivälissä meillä alkaa olla tietoa myös siitä, miten hyvin opiskelijat jaksavat suorittaa loppuun valitsemansa opinnot. Ilokseni voin todeta, että ne kaikki 60 Yhteiskoulun lukiolaista, jotka valitsivat itselleen Hygieniaosaaminen-kurssin ammattiopistosta, ovat sen myös suorittaneet hyväksytysti loppuun saakka. Lukion venäjän kielen ensimmäisiä kursseja opinto-ohjelmaansa valinneet ammattiopiston opiskelijat eivät yltäneet ihan näin hyvään kurssin suorittamisasteeseen. Mutta niillä, jotka ovat jaksaneet ponnistella kyrillisten aakkosten parissa, on hyvä kilpailuvaltti työpaikkaa hakiessaan.

Miten sitten tästä eteenpäin?

Mielestäni Etelä-Savon ammattiopiston ja Mikkelin päivälukioiden välillä nyt alkanutta yhteistyötä ei ole syytä vähätellä. Jo sekin, että on puhuttu koulutusasioista saman pöydän ääressä, tutustuttu toisiinsa ja toiseen koulutusmuotoon, on arvokasta. Viime keväänä hankkeessa tarjotut opinnot on suunniteltu hyvässä ja tiiviissä yhteistyössä eri toimijoiden kesken. Ne on yhdessä hyväksytty. Niitä on opiskelijoille tarjottu, ja he ovat valinneet niitä osioita, jotka heitä hyödyttävät ja kiinnostavat. Suurin osa valinneista näyttää myös suorittavan valitsemansa opinnot loppuun asti.

Mielestäni nyt valittu toimintatapa on ”kestävän kehityksen” tapa. Aikaansaadun luottamuksen ja yhteistyön pohjalle on hyvä rakentaa uutta. Mutta kestävän uuden rakentaminen vie aikansa. Elämme juuri tällä hetkellä tilanteessa, jossa ammattiopiston organisoituminen on kesken ja jossa Mikkelin uuden lukion rakentaminen on kesken. Oppilaitosten on ensin organisoiduttava ja vakiinnutettava toimintansa, vasta sitten ne pystyvät kunnolla suuntaamaan katseensa ulospäin kohti uusia yhteistyömuotoja. Jokin uusi yhteistyömuoto tarvitsee mahdollisesti myös ylläpitäjätasolla tehtyjä päätöksiä, ennen kuin sitä kannattaa lähteä oppilaitostasolla suunnittelemaan. (Esimerkiksi Savonlinnan seudulla kaksois- ja kolmoistutkinnon lukiokurssit on mahdollisuus tehdä useassa eri päivälukiossa, Mikkelissä ne tehdään tällä hetkellä aikuislukiossa.)

Yhteistyö on arvokasta ja kaikin puolin kannatettavaa. Oppilaitoksen on ensin kuitenkin huolehdittava siitä, että se hoitaa hyvin perustehtävänsä. Ammattiopiston perustehtävä on kouluttaa hyviä ja osaavia ammattilaisia, lukion tehtävä antaa opiskelijoilleen hyvä yleissivistys ja kattava jatko-opintokelpoisuus. Siinä vaiheessa, kun yksittäinen opiskelija saavuttaa tietoisuuden omista tulevaisuuden suunnitelmistaan, hän saattaa huomata, että hän tarvitsee opintoja myös toisesta oppilaitosmuodosta – lukiolainen ammattiopistosta tai ammattiopistolainen lukiosta. Silloin oman oppilaitoksen tehtävä on tietysti kaikin tavoin edistää nuoren oman suunnitelman toteutumista.

Kiitän kaikkia Mun juttu – yhteistyökumppaneita kuluneesta puolentoista vuoden yhteisestä toiminnasta!  Allekirjoittanut pystyy jatkossa aiempaa vähemmän toimimaan hankkeen suunnittelussa, koska Mikkelin lukion toimintojen suunnittelu tulee viemään kevätlukukaudella entistä enemmän aikaa. Mutta seuraan toki sivusta hankkeen edistymistä ja lupaan, että Mikkelin lukio tulee tarjoamaan seuraavallekin lukuvuodelle hankkeeseen opintoja – myös sen Teatteriopintojen kokonaisuuden.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2010!

17.12.2009
Pirjo Hänninen
Mikkelin seudun lukioita edustava seutukoordinaattori
Mikkelin Yhteiskoulun lukion apulaisrehtori