Rehtorin tervehdys

Talvisalon koulun rehtori Tuomo Nurmelan puhe kevätjuhlassa 5.6.2010

 
 
Oi niitä aikoja
 
Olen melko varma, että kyseinen vanhasta iskelmästä lainattu lausahdus tulee vielä monen läsnäolijan mieleen, kun joskus aikojen päästä mietimme Talvisalon koulun kulunutta lukuvuotta. Kenties lausahdus ei tule tarkoittamaan kenellekään meistä iskelmän tavoittelemaa kaihoisaa kaipuuta menneeseen. Ehkäpä muistelemme tuolloin kulunutta kouluvuotta 2009–2010 ainutlaatuisena aikana eräässä itäsuomalaisessa koulussa.
 
Tässä vaiheessa pienenä välikommenttina lupaan, etten laula nuottiakaan kyseisestä kappaleesta. En edes siksi, että arvon kuulijakunnasta varmastikaan läheskään kaikki eivät tiedä, millaisesta iskelmästä on kyse. Sen verran armollinen pitää olla sekä kuulijoilleen että itselleen.
 
Miksi juuri tämä lukuvuosi sitten on ollut niin erityinen? 14 lukuvuoden kokemuksella Talvisalon koulusta kuitenkin uskallan väittää, että näin on ollut. Joku meistä koulun jäsenistä saattaa tässä vaiheessa ajatella, että tietysti sen takia, että kun juuri minä satun olemaan tämän koulun jäsen. Näin varmasti onkin, mutta mennään kuitenkin niihin muihin syihin. 
 
Kulunut lukuvuosi on ollut erityinen jo siksi, että koulumme toiminta on ollut jatkuvaa sopeutumista koulun normaaliarjesta poikkeaviin järjestelyihin. Tämän tilaisuuden järjestäminen täällä on siitä hyvä esimerkki. Te, arvon ysit, olette saaneet tuntea kaikkein selvimmin tämän tosiasian. Vuosi sitten tässä samaisessa tilaisuudessa pohdiskelin silloisten kasien sopeutumista uuteen tilanteeseen, missä opetus tultaisiin järjestämään pääsääntöisesti muualla kuin Talvisalossa. Olette kokeneet opiskelun lyseon lukion tiloissa saamani palautteen perusteella pakon sanelemana mutta kaiken kaikkiaan myönteisenä asiana, vaikkakin moni teistä on tuntenut olevansa irrallinen palanen Talvisalon koulua. Olette kaivanneet aiempien vuosien kaltaista vanhan Talvisalon henkeä. Opettajanne ovat kyseistä henkeä pyrkineet tuomaan mukanaan Talvisalosta käydessään pitämässä teille oppitunteja.  
 
Sopeutumisenne vallinneeseen tilanteeseen on ollut pääsääntöisesti ensiluokkaista, mistä osoituksena on minulle ollut hyvät oppimistuloksenne sekä se, etten juurikaan ole asioinut kasvatuksellisissa merkeissä Piispanmäellä. Siitä iso tunnustus teille, ysit. Tässä kohtaa lienee paikallaan ensimmäiset väliaplodit. Pienet sellaiset teille ysit.
 
Talvisalossa lukuvuosi aloitettiin sulloutumalla remonttia odottaviin tiloihin. Vajaa 180 seiska- ja kasiluokkalaista, sekä ajoittain myös osa yseistämme, yhdessä koulun henkilökunnan kanssa ahtautuivat Talvisalon koulun remonttia odottaviin tiloihin. Syyslukukauden aikana suunniteltiin yhdessä muuttoa peruskorjattuihin tiloihin sekä valmistauduttiin raivaamaan kaikki irtain pois remonttia toteuttavien tieltä. Joulukuussa ennen joululomalle lähtöä oli sitten suunnitelmien ja valmistelujen täytäntöönpanon aika. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että opetussuunnitelman tavoitteiden kirjaimellinen toteuttaminen tuolloin hiukan kärsi, mutta jollain muulla sektorilla saavutettiin jotakin, mitä en ollut aiemmin Talvisalossa kokenut. Yhteishenki kasvoi uusiin mittoihin. Mieleenpainuvimpia hetkiä itselleni oli perjantai 18.12., kun kokoonnuimme koulun aikuisten kesken koulupäivän jälkeen puolityhjään opettajanhuoneeseen juhlimaan ison muuttourakan saattamista onnelliseen päätökseen (melkein) ja laulamaan alussa mainitsemaani iskelmää. Suurin osa tuolloin paikalla olleista varmaankin koki olevansa mukana jossain sellaisessa, mitä ei kenties tule enää uudelleen työuransa aikana kokemaan. Luulenpa, että te oppilaat koitte jotain vastaavaa tuolloin.  
 
Toinen merkittävä asia muuton aikana oli se, miten eri tavalla opimme tuntemaan toisemme: Siitä tiukkapipoisesta opettajasta löytyi kenties se rennompi puoli ja siitä opettajan silmissä laiskahkosta opiskelijasta oma-aloitteinen ja ahkera tavaroiden roudaaja. Siinä sivussa keskinäinen arvostus ja kunnioitus kasvoivat. Toivottavasti kokemamme kantaa meitä jatkossakin kouluna myönteisessä mielessä eteenpäin. 
 
Kaiken tämän poikkeuksellisen keskellä meiltä jokaiselta on kysytty asennetta hoitaa tärkeimmät tehtävämme, kuten opiskella ja oppia erilaisia asioita sekä opettaa ja kasvattaa erilaisia nuoria. Perusasioiden hoitaminen ei ole ollut poikkeusoloissa helppoa, mutta olemme mielestäni onnistuneet tehtäviemme hoidossa tänä lukuvuonna vähintäänkin hyvin. Emme ole jääneet murehtimaan menneitä emmekä ole harmitelleet tulevaa, vaan ottaneet tapahtuneista oppia ja nähneet tulevan mahdollisuutena. Kiitos kuluneesta lukuvuodesta teille oppilaat ja koulun aikuiset. Tässä kohtaa voisimme taputtaa antaumuksellisesti itsellemme. Iso käsi sille.     
 
Lukuvuonna 2009–2010 Talvisalossa otettiin harppaus kohti tämän vuosituhannen oppimisympäristöä. Tässä kohtaa kyse on harppauksesta, ei mistään pikkuaskeleesta; sen verran suuri muutos oli kyseessä. Muutoksen suuruus ei kenties avaudu jatkuvaan tekniseen kehitykseen tottuneille nuorille, ehkä paremminkin pitkään opettajan ammatissa toimineelle.   Peruskorjauksen ensimmäisen vaiheen valmistuminen viime vuoden joulukuussa muutti käytännössä kaiken opiskelun fyysisen toteuttamisen kannalta tärkeän. Opetuksen ja opettajan perustyökaluissa piirtoheitin vaihtui dokumenttikameraan, projektoriin ja tietokoneeseen – joissakin tapauksissa myös älytauluun. Seuraava koulun aikuisten yhteinen haaste onkin, miten saisimme mahdollisimman hyvin hyödynnettyä kyseiset työkalut – oppilaiden kanssa yhdessä. Tässä asiassa olemme vielä alkuvaiheessa.  Olen nimittäin sitä mieltä, että nykyajan opetusvälineet mahdollistavat myös opettajan ja oppijan keskinäisen vuorovaikutuksen ja sitä kautta entistä mielekkäämmän tavan oppia. Mikä parasta, se mahdollistaa tilanteen, että molemmista tulee samanaikaisesti oppijoita. Oleellista kuvaamassani tilanteessa on ymmärtää, että välineet sinällään eivät tee autuaaksi – ihmisten välinen vuorovaikutus on se ratkaisevin asia niin opetuksessa kuin kasvatustyössä.        
 
Opetusvälineiden lisäksi koulumme sisätilat ovat kokeneet tai ovat parhaillaan kokemassa täysremontin: valaistus, äänieristys ja ilmanvaihto näistä remontin kohteista vaikuttavat eniten hyvinvointiimme ja jaksamiseemme koulussa. Viimeisillä kouluviikoilla oppilaiden tekemän arvioinnin tulosten perusteella muutos parempaan on ollut tervetullut. Ulkoisista puitteista koulunkäynnin sujuminen ei jääne siis kiikastamaan jatkossa. 
 
Miten on sitten sen jokaisen itsestä lähtevän jaksamisen laita? Samaisen kyselyn sekä omakohtaisten kokemusteni pohjalta olen havainnut, että tarve huolehtia toistemme jaksamisesta ja hyvinvoinnista on lisääntymässä. Tässä asiassa tarvitsemme toinen toistamme – niin koulun aikuiset kuin koulun oppilaat. Toistemme kuunteleminen, ei pelkästään kuuleminen, välittäminen ja kannustaminen rentoa huulenheittoa unohtamatta ovat yhtä tärkeitä asioita kuin tietojen ja taitojen oppiminen ja opettaminen.
 
Toinen juttu, jota olen jaksamisen lisäksi huolestuneena pohtinut on tiettyjen sosiaalisten taitojen puuttuminen, katoaminen tai hukkuminen – ihan miten haluatte - varsinkin teidän nuorten keskuudessa. Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, miten suhtaudutaan ihmisiin, jotka ovat jollain tavalla erilaisia kuin me itse tai joista emme vaan koe pitävämme. Koulun arjessa kuvailemani taitovaje tulee esille melkeinpä viikoittain, kun teidän oppilaiden keskinäisiä riitoja ja kiusaamistilanteita selvitellään aikuisten tukemana. Olette varmaan minunkin suustani kuulleet, ettei kaikkien kanssa tarvitse olla kaveri, mutta toimeen pitää tulla. Tässä kohtaa on sanottava, että meidän kaikkien kasvamisen haaste tulee Talvisalossa suuremmaksi lähitulevaisuudessa. Tulemme joka päivä kohtaamaan aiempaa enemmän erilaisia lapsia ja nuoria, kun Pihlajaveden koulu yhdistyy Talvisalon kouluun remontin valmistuttua. 
  
Tähän loppuun puheenpitäjä, tällaisissa tilaisuuksissa yleensä rehtori, antaa elämänohjeita peruskoulun päättäville oppilailleen. Tässä kohtaa teen poikkeuksen: kaikki oleellinen on kolmen vuoden aikana sanottu. Toivotan teille ysit kaikkea hyvää tulevaan elämäänne – kulkekoon jokaisella teillä oma suojelusenkeli mukananne.
 

Kaikille teille muille, arvoisa juhlaväki, toivotan teille hiukan lyhytjänteisemmin aurinkoista ja rentouttavaa kesää ja kesälomaa!